torstai 30. tammikuuta 2014

Pää pilvissä

Tiedättekö sen hetken päivästä, jolloin haaveilee kupillisesta kahvia ihanan seesteisessä hiljaisuudessa?
Minä ainakin tiedän.
 
Yhtenä päivänä arjen melun ja kiireiden keskellä jäin pohtimaan omaa lapsuutta.
Vaikea tapaus kuulemma olin, muusta en tiedä.
Muistuipa mieleeni nuo vanhat lastenohjelmat, niissä oli sitä jotain!
Toisin kuin nykyään.
 
 
Päässä alkoi soida tämä.
Tohtori Sykerö oli yksi niistä silloisista lempiohjelmista.
Lempihahmo sieltä oli tietysti korkealla avaruudessa, vaaleanpunaisten pilvien päällä asustava Untamo.
 
Untamo on ihanan seesteinen ja rauhallinen hahmo. Puhuen aina rauhallisen monotonisella äänellä. 
 
Halusin saada ripauksen sitä rauhallisuutta arkeeni, joten siitäpä syystä syntyi
Untamo-paita.
 


 
Pakko tämän työn jälkeen todeta.
Olen rakastunut!
 
Ompelujälki ei ehkä ole priimaa kun me vielä uuden koneen kanssa tutustutaan toisiimme applikoinnin merkeissä mutta ihana tuli paidasta.
 
 
 
Joka kerta kun katselen tuota kuvaa, alkaa hymyilyttää ja kuvittelen kuinka Untamo ilmeellään kutsuu kupillisen ääreen. Siihen rauhoittavaan hiljaisuuteen.
 
 
Pilkuissa päädyin oikaisemaan ja töpöttelin ne kangastussilla.
 
 
Ja mikä parasta!
Saajakin rakastaa uutta paitaansa!
 
Ompelemisiin!
- Suvitus
 
 


tiistai 28. tammikuuta 2014

-Unicorn-

Hupsista!
Jäänyt taas blogiraasu liian vähälle huomiolle.
Noh, korjataan tilannetta vähän ja kerrotaan eilisestä tempauksesta.
 
Eilen kun sain muksut yöpuulle, kipittelin tursuavien kangashyllyjen ääreen.
Jotain teki mieli tehdä, mutta mitä?
 
Nyppäsin hyllystä pitkään mielessä kummitelleen vaalean meleeratun harmaan puuvillacollegen, pöydältä kynän ja kangastussin ja istahdin lattialle.
 
Muistin uusimmassa ob:ssa olleen collegepaidan kaavan ja päätin kokeilla sitä.
 
Leikkasin palaset ja tuijotin tyhjää etukappaletta.
Jotain se kaipasi, mutta mitä...?
 
Iskin tussin kankaaseen sen suurempia miettimättä ja yksisarvinen siitä sitten muotoutui.
Yritti ainakin tulla. Hivenen on tuo piirrostyyli ruosteessa.
 
Pahoittelut huonoista kuvien laaduista.
Yöllä tuo valo on mitä on, niin laatukin on sen mukaista.
 
En ole hetkeen jos toiseen tällä tyylillä piirtänyt, joten suotakoon minulle anteeksi että jälki on mitä on ja valot ja varjotkaan ei mene "sääntöjen" mukaan.
 
Hirmuisen vaikeaa oli hevosta yrittää ulkomuistista soveltaa, mutta ilmeisesti siitä ihan tunnistettava kuitenkin tuli.
 
 
En halunnut suoria ja tasaisia viivoja vaan yritin saada sellaisen hiilipiirrosmaisen jäljen. Hiilipiirrokset on niin kauniita.
 
Kaavakin oli oikein passeli, vaikka leikatessa hieman epäilin asiaa.
Lisäsin kyllä pituutta kaavaan, mutta muuten on kaavan mukaan tehty.
Kaavana siis OB 1/14 Totem Owl koossa 116cm.
 
 
 
Meidän nirsoilija jopa piti uudesta paidastaan luulisin.
Eipä tuo silti päälle jäänyt.
 
Eipä muuta kuin leuka rintaan, ja kohti uusia haasteita!
Ompelemisiin!
 
-Suvitus