keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Lastenhuoneesta kuuluu surinaa...

Kyllä.
Meiltä kuuluu surinaa.
Ja vieläpä keskellä talvea!


**SURSUR**
Taas se kuului!

Ja mikä siellä lastenhuoneessa sitten surisee....?
No tietenkin kesän lämpöjä odotteleva leppis.


Meidän suriseva leppis on tuo meidän neitokainen, joka pukeutunut hupulliseen liivimekkoon.

Liivimekko on puna-musta palloneulosta, joka on marraskuun puolella ostettu EK:sta. Mekon huppu on tavallista mustaa jerseytä omasta hyllystä.
Ja resorit omista varastoista myös.

Tämä liivimekko on huppuineen päivineen tehty ihka omalla kaavalla, kokona arviolta 110cm.


Ja jottei tämä menisi nyt ihan tavisvaatteeksi, pitihän siihen joku jippo saada!
Joku tarkkasilmäinen ehkä jo huomasi?



NO KYLLÄ!
Hupussa on vetoketju, jolloin sen saa avattua, ja näin meidän pikkuisella leppiksellä on siivet.

Tämäkin vaate meinasi olla alkuun niitä "ei kelpaa minulle"-vaatteita, mutta kummasti se mieli muuttui, kun näytin typylle, mikä virka tuolla hupulla oikeasti olikaan. Eihän sitä pakko ole huppuna käyttää, voihan se olla pelkästään ne siivet.

Nyt on liivimekko visusti yllä, neito pitää siivistä kiinni ja liihottaa suristen ympäri taloa. Kylläpä tuntuu kesältä, vaikka ulkona tuiskuttaa lunta ja kylmä viima käy luihin asti.

Nyt voin taputtaa itseäni olalle ja todeta, että kerrankin koin olleeni hauska ja innovatiivinen suunnittelussa&toteutuksessa.

Ehkä nyt siivet ei ihan istu siten, miten ajattelin, mutta ihan ok.
Ainakin näin pikaisesti, samalla kun leikkasi, suunniteltuna.

Ihan mieluusti suostui myös tuo meidän leppisneito muutamaan sovituskuvaankin.







Mitäs mieltä te olette meidän leppiksestä?


- Suvitus

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Perso makealle

Minä myönnän ainakin olevani.
Pahemman luokan sokerihiiri...
Josta päästäänkin suoraan asiaan:
Ennen joulua suunnittelin blogin arvonnan palkintoja,
yhtenä joukossa oli "pääpotti", eli applikoitu paita.

Ideat oli hieman hukassa, vaikka vapaat kädet työhön sainkin.
Pojalle paita, kuva sai olla mitä vain eikä värejäkään rajoitettu.

Jotain talvista halusin tehdä.
Siinä sitten aikani istuin sohvalla, tuijottelin tyhjää paperia kynä kädessä,
ja toinen käsi sujuvasti ammensi suklaata suuhun...
Levyllinen taisi mennä, kun sitten iski kipinää!

Ja tässähän tämä sokerihuuruissa tehty,
talvinen kaveri, joka selvästi on myöskin perso makealle ;)

Jätskinalle!
(pahoittelut huonoista kuvista, joita tulee, kun illan hämärässä yrittää kuvailla. Päivänvalo, missä sinä olet?)


Jätskillä herkutteleva nalle on velouria, joustofroteeta ja trikoota.
(Kynämerkintöjä saattaapi nallesta vielä löytyä, mutta pesussa viimeistään pitäisi kadota.)

 


NAMSK
Jätski on hyvää!

Paita on kokoa 98cm. Ja tehty OB'n More Gray kaavalla.
Olen ainakin itse kyseisen kaavan meillä hyväksi havainnut.
Hiukan halusin tehdä jotain erilaista paitaan, joka muuten näytti ihan peruspaidalta. Joten pääntielle laitoin musta-valkoraidallista resoria ja hihansuut kanttasin käyttäen musta-valkoraidallista jerseytä "väärinpäin". Mielestäni tuli aika hauska. :D

Nyt joku tarkkasilmäinen varmasti huomasi, että joku kämmi kävi, niin että kolahti.
No niinpä kävi! Oli ilmeisesti liian hyvä fiilis tätä tehdessä, että kuva jäi liian alas.
Ja itsekin huomasin asian vasta, kun kuva oli jo tikattu kiinni paitaan. Höh!

Toivottavasti paita kuitenkin on mieluisa voittajalle.

Onnea siis vielä kerran HeiDulle!
... vaiko sittenkin HeiDun pojalle.. ;)

- Suvitus



tiistai 15. tammikuuta 2013

Kolme iloista veikkoa

Veikoista en niinkään tiedä,
iloisia ovat ainakin.
Ja pehmoisia.
Vaaleanpunaisia
Ja muhkaraisia muotopuolia.


Mutta jos unohdetaan kaikki virheet, muhkurat, muotopuolisuudet ym.
niin onhan ne aika suloisia....ainakin pimeässä?




Nämä olivat siis marraskuisen ylläriarvonnan palkinnot.
Lähtivät tänään matkaan Heidille, Hulamajalle sekä NuppuNeulalle.

Ja eihän siinä toteutuksessakaan mennyt kuin "vain" 2kk...
Piti taas olla sellainen nopea ja pieni visio.
Visio oli, pienuudesta en nyt niin tiedä ja se toteutus uupui.

Visio ideaan syntyi tästä, omasta tekeleestä, kyllä.
Ja alkuperäisessä visiossa possulla oli naamiot, siivet ym.,
sitten tuli oikosulku, eikä mikään mennyt putkeen.
Purettiin, ommeltiin, purettiin, ommeltiin.....tätä voisi jatkaa loputtomiin,
mutta sanottakoon näin, että sormet ja varpaat ei riitä niitä purkumääriä laskemaan..


Nämähän eivät siis ole enää alkuperäisversiot, nämä ovat versiot nro neljät, joka lopulta tuotti jonkinlaisen tuloksen.
(ei kuitenkaan ihan sitä mitä alunperin mietein.
No tehty, mikä tehty. )

Vielä eilen illalla piti kaverukset vielä kerran purkaa auki ja muokata vähän sitä sun tätä, tehtä niitä ja näitä.
Ja siltähän nuo näyttävätki, että on yöllä silmät sikkurassa soveltamalla kasattu ja vapaalla kädellä saksittu. Muhkuraa muotopuolta, mutta kuitenkin rakastettavaa sellaista. Kera pienen kippurahännän..
Possut on vaaleanpunaista velouria, korvien sisäpuoli vaaleanpunaista jerseytä.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin näiden kanssa varma:
Takuuvarmasti lupaukseni piristää päivää täyttyy!
Eihän näitä katsomalla mitenkään voi olla nauramatta?
No, onhan ne omalla tavallaan hellyyttäviä muhkuroineen ja vikoineen päivineen...
eihän kukaan ole täydellinen.
Ja ainakin ovat totaalisen uniikit kaverukset! :D

Jos näiden aikana tehtyjä kolmea ensimmäistä kasausyritystä ei lasketa mukaan, nämä ovat toinen, kolmas ja neljäs itse tehty pehmolelu (ja ensimmäisen tein marraskuun alussa kummipojalle).
Siihen nähden olen tyytäväinen. Ja tyytyväinen siitä, etteivät kaverukset jääneet keskeneräisten-pinon alimmaiseksi. Keskeneräisenä.

Ja sain minä näiden kanssa muutaman opetuksen:
- Tee aina prototyyppi
- Pitääkö aina ommella yöllä?
- Älä leikkaa vapaalla kädellä

Ei tässä voi muuta sanoa kuin, että possut pinoon ja postiin!

HAUSKAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!!

*Röf röf*

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Herra Konna

Aurinkoisena päivänä voit kuulla kaislikon takaa pientä kurnutusta..
No joo ehkei talvella, mutta sitten kesällä.

Kukas siellä kaislikossa sitten kurnuttaa?
No Herra Konna tietenkin.

Herra Konna on hyvin kiltti, ja arvokas herra.
Niin arvokas, että kulkee aina (jo hieman rikkinäinenkin) silinteri päässään.

Tämä kiltti Herra Konna päätyi myös meidän pojun paitaan.
Sitä katsellessa voikin odotella kesää..eikös se sieltä jo pian tulekin?


Herra Konna päätyi istuskelemaan kelta-valkoraidalliselle jerseylle, jonka viime kesänä tilasin Royal-tuotteelta.
Terrakotan värinen resori on peräisin hamstereista, ja vahva epäilys on, että lieneekö Marimekon alkuperää?

Tulipas aika aurinkoinen paita väreiltään!

Herra Konna itsessään on rakennettu velour ja trikoo tilkuista.

Paidan kaavana on toiminut oma sekoitus hyviä kaavoja..ja kokona pitäisi olla 86cm.

 


Ja jotta Herra Konna ei kokisi oloaan yksinäiseksi tässä talvisessa ympäristössä, pitihän sille kaveri saada..
Kaverikseen Herra Konna sai tietenkin ympärillään pyörivän kärpäsen..surrur..




Sovituskuvia ei tästä paidasta näköjään olekkaan, mutta kyllä sen pitäisi sopiva olla. Jos siihen äidinvaistoon on luottaminen?

Ja pieni vinkki marraskuun ylläreitä odottaville (sekä niiden lopputuloksesta kiinnostuneille):

Minua on jo hetken ommellessa tuijotellut 3 ylimääräistä silmäparia pöydän reunalla...ensin odottelivat, että sain visioni valmiiksi ja sain kaverukset kasaan ja nyt ovat odottaneet postiin pääsyä..
Niin nämä kaverukset joutuivat siis neljä kertaa kokemaan uudesti syntymisen, mutta onnistuihan se visio sitten lopulta...

Mitkä siellä pöydällä sitten minun menoani kurkki? Se selviää sitten seuraavalla kerralla ;)