tiistai 15. tammikuuta 2013

Kolme iloista veikkoa

Veikoista en niinkään tiedä,
iloisia ovat ainakin.
Ja pehmoisia.
Vaaleanpunaisia
Ja muhkaraisia muotopuolia.


Mutta jos unohdetaan kaikki virheet, muhkurat, muotopuolisuudet ym.
niin onhan ne aika suloisia....ainakin pimeässä?




Nämä olivat siis marraskuisen ylläriarvonnan palkinnot.
Lähtivät tänään matkaan Heidille, Hulamajalle sekä NuppuNeulalle.

Ja eihän siinä toteutuksessakaan mennyt kuin "vain" 2kk...
Piti taas olla sellainen nopea ja pieni visio.
Visio oli, pienuudesta en nyt niin tiedä ja se toteutus uupui.

Visio ideaan syntyi tästä, omasta tekeleestä, kyllä.
Ja alkuperäisessä visiossa possulla oli naamiot, siivet ym.,
sitten tuli oikosulku, eikä mikään mennyt putkeen.
Purettiin, ommeltiin, purettiin, ommeltiin.....tätä voisi jatkaa loputtomiin,
mutta sanottakoon näin, että sormet ja varpaat ei riitä niitä purkumääriä laskemaan..


Nämähän eivät siis ole enää alkuperäisversiot, nämä ovat versiot nro neljät, joka lopulta tuotti jonkinlaisen tuloksen.
(ei kuitenkaan ihan sitä mitä alunperin mietein.
No tehty, mikä tehty. )

Vielä eilen illalla piti kaverukset vielä kerran purkaa auki ja muokata vähän sitä sun tätä, tehtä niitä ja näitä.
Ja siltähän nuo näyttävätki, että on yöllä silmät sikkurassa soveltamalla kasattu ja vapaalla kädellä saksittu. Muhkuraa muotopuolta, mutta kuitenkin rakastettavaa sellaista. Kera pienen kippurahännän..
Possut on vaaleanpunaista velouria, korvien sisäpuoli vaaleanpunaista jerseytä.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin näiden kanssa varma:
Takuuvarmasti lupaukseni piristää päivää täyttyy!
Eihän näitä katsomalla mitenkään voi olla nauramatta?
No, onhan ne omalla tavallaan hellyyttäviä muhkuroineen ja vikoineen päivineen...
eihän kukaan ole täydellinen.
Ja ainakin ovat totaalisen uniikit kaverukset! :D

Jos näiden aikana tehtyjä kolmea ensimmäistä kasausyritystä ei lasketa mukaan, nämä ovat toinen, kolmas ja neljäs itse tehty pehmolelu (ja ensimmäisen tein marraskuun alussa kummipojalle).
Siihen nähden olen tyytäväinen. Ja tyytyväinen siitä, etteivät kaverukset jääneet keskeneräisten-pinon alimmaiseksi. Keskeneräisenä.

Ja sain minä näiden kanssa muutaman opetuksen:
- Tee aina prototyyppi
- Pitääkö aina ommella yöllä?
- Älä leikkaa vapaalla kädellä

Ei tässä voi muuta sanoa kuin, että possut pinoon ja postiin!

HAUSKAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!!

*Röf röf*

4 kommenttia:

  1. Voi kun sulosia! Eihän noiden oo tarkotuskaan mittään tehdastekosen tylsiä olla! Ovat just hellyyttäviä noin! :D

    VastaaPoista
  2. Ihana possulainen kotiutui meille perjantaina, se on kyllä söpöläinen, enkä kyllä ite oo yhtäkään virhettä bongannut, joten ihan täydellinen possupallero on <3 Kiitos vielä :)

    VastaaPoista

Mukavaa saada vierailijoita! Jätäthän pienen merkin muistoksi käynnistäsi :)