maanantai 29. lokakuuta 2012

1v ARVONTA!




Nyt on tämäkin blogi saavuttanut sen ensimmäisen vuotensa päivänvalossa, ja sen vuoksi juhlitaan arvonnan muodossa! 
Tähän arvontaan ovat tervetulleita kaikki! Eli ei muuta kuin osallistumaan...


Arvonnan säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Arvonta-aika 29.10.-12.11.2012
2. Arvontaan saa maksimissaan osallistua kolmella arvalla
    "Miten niitä arpoja sitten saa?"
    - Kommentoimalla tätä postausta saat yhden arvan
    (Anonyymit jättäkää selkeä nimimerkki, nimimerkittömät hylätään)
    - Olemalla lukipanelin jäsen, on mahdollisuus ansaita toinen arpa
    - Jakamalla yllä olevan kuvan omassa blogissasi, on mahdollisuus ansaita kolmas arpa
3. Omilla arvoilla on mahdollisuus tavoitella kaikkia palkintoja samanaikaisesti, mutta jos haluat tavoitella vain jotain tiettyä palkintoa, merkitse se kommenttiisi selkeästi.


No mitäs tässä arvonnassa on mahdollisuus voittaa?
Palkinnothan ovat mitä parhaimmat

1. PALKINTO:
Applikoitu vaate (paita, housut, mekko, tunika tms.) koossa 50-122cm.
Toiveita saa esittää väristä, mallista, kuvasta tms., lopullisen taiteellisen vapauden pidätän itselläni.

2. PALKINTO:

Ihanaakin, ihanampi Fabriina lahjoitti tähän arvontaan 15euron arvoisen lahjakortin.

3. PALKINTO:
YLLÄTYS! Mitähän lie tuo yllätys sisältää? Osallistu arvontaan ja ota selvää. ;)


Ei muuta kuin osallistumaan, ja oikein paljon arpaonnea kaikille!

Pssst... Jos saadaan paljon osallistujia, luvassa on lisää ylläreitä. ;)

- Suvitus


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

YARRRRRR!!

Huusi pieni merirosvo hai, ja uiskenteli syvällä, syvällä sinisessä meressä...


Applikaatio velouria ja trikoota.

Tämä merirosvo sai alkunsa siitä, kun sain ihanaa pallovelouria pienen tilkun kouraani. Jotain merellistä se kaipasi, jotain.
Noh, tyttöhän se sitten keksi, kun totesi kyseisen velourin olevan kuulemma merirosvokangasta. Hetki jos toinenkin vierähti miettiessä, että millainen merirosvo se sitten olisi.. kunnes se sitten kerran sieltä pään syövereistä löytyi. ;)

Olin jo kuvan liimaillut paitaan kiinni, kun mies totesi, että eihän se ole merirosvo eikä mikään, jos ei puujalkaa omista. Niin sai hai puujalankin itselleen.

Hai merirosvo päätyi turkoosille velourille, ja kaveriksi sai sen inspiroineen turkoosin retropallo-velourin. Tilkusta sai juuri ja näpräiltyä toisen hihan ja pienen pallotaskun.
 Turkoosi velour ja pallovelour eivät ole yksi yhteen saman sävyisiä, mutta sopivat silti yhteen kuin nenä päähän, ainakin omasta mielestäni. ;) 

Kaavana vanha tuttu Papana koossa 86cm.
Turkoosi velour mustaakseni Jofotexilta (noin vuosi sitten tilattu),
retropallovelour Kangashamstereista ja
musta resori kälyn varastoista. Aika lirua oli.

Sovituskuvat oli taas kikkakolmosten kera otettavia, milloin yritin lahjomalla, milloin milläkin...noh, 1,5-vuotias tuntuu olevan ovelaampi kuin minä. ;)



Pallovelouria jäi pienen pieni tilkku vielä hihan ja taskun jälkeen, ja sillä sai pienen koristuksen paidan takaosaankin. :D


Kyllähän sitä paikallaan pysyttiin edes hetki, kun äiti istutti vanhalle, (äidin) mummolasta peritylle jakkaralle. ;)



Tällaista taas tällä kertaa,
ompelemisiin !

- Suvitus

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kuningas Koira

No mikäs se sellainen on?

No se on sellainen pieni koira, joka asustaa kaukaisien metsien takana, iloiten hallitsee omaa valtakuntaansa kruunu päässä. No miltäs se sitten näyttää...?


Tuo iloinen ja huoleton kuningas koira tanssimassa valtakuntansa ruohokumpareilla.

Tämä kaveri ei millään meinannut tulla valmiiksi, helmikuusta asti oli piirrosvaiheessa, kunnes
joku sateinen päivä otin kynän käteeni ja piirsin koiran valmiiksi. Alkuperäisestä suunnitelmasta jäi vain kruunu jäljelle. ;)

Koira on trikoota, jf'ta ja velouria. Aika hupaisa ja veikeä kaveri, etten sanoisi.



Kuningas Koira päätyi tanssahtelemaan nurmikumpareille Typyn tunikaan.

Alkuperäinen kaava on OB:n Hoops t-paita, säilytin hihojen rypytykset, mutta muutin pitkät hihat.
Tunikaa kovasti yritin saada aikaiseksi, mutta koska kangasta oli hyvin rajallisesti, piti hieman soveltaa.
Leveyttä ei saanut lisättyä mistään suunnasta, nytkin meni niin rajalliseksi kankaan käyttö, vaikka kaavan mukaan leikkasin. Helmaan sain lisää pituutta lisäämällä leikkuuvaiheessa 5cm sekä lisäsin pienen "helmarimpsun" jäljelle jääneistä jämäsuikaleista.

Helmarimpsun reunaan laitoin keltaisen rullapäärmeen, ja keltaiset resorit koristamaan pääntietä sekä hihansuita.

Ruskea maxi-dot jersey muistaakseni fabriinasta, ja keltainen resori Ikasyrista.

Tämä vaate osui ja upposi, ja kelpasi meidän neitoselle. Meillä vaan tämä kulkee nimityksellä mekko. Samapa tuo, millä nimellä kutsutaan, pääasia, että tyttö tykkää. :)





Ompelemisiin jälleen!
- Suvitus

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

MJAUUUUU!

Meidän poika rakastaa kissoja. Oli se kissa sitten elävä oikea, pehmolelu tai vain kuva kissanruokapaketissa, on pojalla hymy huulilla ja huuto "KIFFAAA, KIFFAA" kuuluu. Se onkin yksi niistä harvoista sanoista, jonka tuo meidän (kohta 1,5v) poika suostuu sanomaan.

Ajattelin tuota meidän villiviikaria ilahduttaa, ja tehdä pojalle ihka oman kisuli paidan. Ja pakko myöntää, että kuvasta tuli ainakin omasta mielestäni todella hellyyttävä. Ihan meidän pojalle sopiva kuva. Eipä ole poika mikään "tavallinen" poika, niin eipä ole paidan kissakaan. Aika velmu tapaus sekin, ainakin ilmeestä päätellen. ;)


Kurnau! Sanoo tämä kissa, ja nauraa päälle.
Kissa on velouria ja trikoota, ja on kyllä hyvin onnistunut yksilö.



Kuva päätyi jny'n raitojen päälle, jotka tuli joskus viime vuoden puolella hamstrattua suoraan jny'ltä.
Resoriksi päätyi tuollaiset hiekanväriset resorit, ja alkuperästä ei ole mitään havaintoa. Lieneekö kälyn varastoista peräisin? Luulisin...
Kaavana vanha tuttu Papana koossa 86cm.
Ja jep, ei mennyt nyt raitojen kohdistus ihan nappiin, mutta eipä se haittaa. ;)

Ja jottei paita kokisi olevansa yksinäinen, pitähän paidalle tekaista kaveri.
Housut, kaavakokeiluna oma kaava. Hiukan katselin mallia valmiista kaavasta haarakoukkuun, mutta muuten on mittasuhteet omasta päästä.


Nämä housut näytti kyllä todella isoilta ollessaan tasolla, vaikka 86cm housuja yritin kaavoittaa. Katsotaan, miten ne sitten päällä istuu...

Housujen velour hommattu joskus viime vuonna KVK'sta, sisäinen Sulo Vilén oli silloin irrallaan, eli ostin kun halvalla sain. ;)
Värisävynä muistaakseni tumma oliivi, harmi kun en saa tuota sävyä oikein vangittua kuviin. :/
Tämä velour sitten pyöri jatkuvasti mielessä ja oikein tuskastutti, kun ei se meinannut mihinkään sopia, mutta tähän hommaa se sopi kuin nenä päähän!

Housujen musta resori (muistaakseni) Fabriinasta. Oli niin hilkulla riittävyys, että huh huh. Pidemmät lahjeresorit olisin halunnut, mutta kun ei riittänyt, niin ei riittänyt. :/ Ja olisi tietty jonkun muun väriset resoritkin olleet hyvät, mutta eipä löytynyt tähän hätään muuta sopivaa väriä.



Ja jep, taskun ne saivat koristeeksi vasemmalle puolelle. Siitä piti tulla "tassutasku", mutta miehen mielestä se näyttää enemmän valkoiselta auringolta.. No juu, idea oli parempi tässä tapauksessa päässä kuin toteutettuna. Ja taskun suusta tuli jotenkin hassun iso. Mutta kyllä se ainakin koristeena menee, oli se sitten tassu tai aurinko, kun eipä tuo meidän poika vielä taskujen päälle ymmärrä, mutta äidin on vaan pakko sulloa niitä milloin mihinkäkin vaatteeseen. Ne vaan niin kivasti muuttaa vaatteen ilmettä niin pienellä vaivalla.


Hyvin ne sopii yhteen. Kivasti ovat pienessä ristiriidassa keskenään. ;)

Ja sitten tämä haasteellisin osio, eli sovituskuvien otto vauhdikkaasta 1,5 vuotiaasta.


JES! Ekassa kuvassa pysyttiin paikoillaan, kun ei poika huomannut, että äidillä on kamera ja huomio keskittyi nypläämään paidan kisulia.

ja sitten...WROOOOM! Kaasu pohjaan, äidillä on KAMERA..


Ja sitten karkuun...


Ja lopuksi raivarit, kun äiti ei sitä kameraa annakkaan..



Ihan hyvin nuo housut sopivat, lahkeissa on ainakin kasvunvaraa jos jonkin verran, mutta ei ainakaan liian leveät ole. :D

Nyt täytyy mennä taas visioimaan uusia juttuja. Tai ideoita on paljon ja kankaita sitäkin enemmän, mutta kun tuntuu, että visiot ja kankaat ei kohtaa toisiaan sitten alkuunkaan... tai nyt olisi muutama visio ja kangas, mitkä ovat toisensa kohdanneet, mutta sitten kun vielä löytyy se taikasauva, jolla saisi sitä paljon puhuttua aikaa, niin olisin tyytyväinen. :D

OMPELEMISIIN SIIS!
Ja oikein ihanaa syksyistä ja sateista päivää,
muistetaan hymyillä sateesta huolimatta. KURNAU!

- Suvitus

perjantai 5. lokakuuta 2012

Syksyinen iridescent-check

Haaveilen löytäväni sen TÄYDELLISEN liivimekon kaavan tytölle, ja otin riskin, ja tein kokeilun.

1/2011 OB:n lehdestä bongasin mitä eriskummallisemmalla nimellä varustetun liivimekon kaavan. Lehdessä kaava oli tehty peruspuuvillalle, mutta minäpä otin riskin ja kokeilin sitä vakosametille.

Eipä tuo ompelukone tätä ideaa ihan purematta niellyt, vaan nikotteli ja hankasi vastaan, minkä kerkesi, mutta onneksi soveltamalla sai mekon kursittua kasaan.

Samalla rakentui myös 6/2010 OB:n kaavalla Ines-tunika liivimekon kaveriksi, ja kierrätysmateriaalista vieläpä. Tuo vanha XL-koon paita huuteli minua kuosillaan sieltä kirpputorin rekiltä, en voinut toista sinne jättää. Nyt sai paidan kuosi uuden elämän tytön tunikana. ;)


Ines-tunikaa ajattelin nyt suoraan kokeilla ilman sen suurempia kikkailuja.
Eli pituus&leveys koosta 104cm. Menee kyllä paitana pitkään, hihoissa kun näyttää olevan kasvunvaraa jos jonkin verran.

Ja edelleen, taaskaan en muistanut omia toteamuksiani, olenkohan jo
kolme kertaa todennut, että ribbitrikoo & minä, emme sovi yhteen ja niin sitä vaan taas
oltiin sitä ompelemassa, kun äiti sai päähänsä, että kirsikkapaita pitää tytölle saada.
Ja saatiinhan se! Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka kuvat nyt on mitä on,
kun pimeässä yrittä epätoivoisesti napsia ja meillä kun ei vielä edes joka paikkaan ole saatu kattolamppuja! Ne odottaa sitä OIKEAA. ;)

Kaveriksi kirsikka paidalle (vaikka siitä tunika piti tulla), tuli tosiaan Iridescent-check liivihame koossa 104cm (pituus 128cm mukaan ja leikkuuvaiheessa lisäsin vielä helmaan 5cm).
Noh, joo... Ei ollut se täydellinen, mutta ei kovin kaukanakaan siitä.
Leveyttä mekolla on kyllä HURRRRRRJAN paljon, eli seuraavaan tekeleeseen karsin leveyttä pois kyllä suurella kädellä.


Iridescent-check liivimekko vakosametista.
Ja upposi myös mekko TÄYSIN tytölle, vaikka ei pinkki olekkaan.
Lieneekö äidin sanat kerran kuunneltu? ;)

Mekko sai vielä piristykseksi toiseen helmaan tytön suunnitteleman taskun. Hih! Tuli aika söpö tasku!



Aivan luokattoman huono kuva! Mutta tässä tämä tyttösen suunnittelema tasku lähempää.
Kukka on leikattu trikoosta ja ommeltu suoralla kiinni, sen suurempia kikkailematta.
Keskellä koristaa keltainen Kam-neppi.
Äiti oli vähän laiskalla tuulella, eikä sen suuremmin jaksanut nyt kikkailla. :D
Ihan kiva piristys tuosta tuli noin yksinkertaisenakin. ;)



Ja kuinka ihanat napit löysinkään jemmasta!
Tummanharmaat, mukamas villaset napit. Ei nyt mitkään pirteän väriset, mutta istuu tuohon
kuin nenä päähän. Ainakin omasta mielestäni.

Ja tuo paidan kuosi. Olen nyt kyllä sitä mieltä, että taisto kannatti, tuo kirsikkakuvio vaan on niin syötävän ihana. :)

Ja muutama sovituskuvakin tuli otettua....pimeässä. ÄH!


(Tästä näkee, että on mekko käyttäjälleen liian leveä, asettuu ihan hölmösti. :/ )


Taaksekin tuli rypytykset samaan kohtaan kuin edessä, hölmöä sinänsä, ettei näitä rypytyksiä näkynyt lehden mallikuvassa ollenkaan. Tai sitten olen täysin sokeana katsellut. :P



maanantai 1. lokakuuta 2012

Käpyseni, rakkaani!

...ajatteli varmasti tämä hellyyttävä pikkuinen orava, joka meidän pojan paitaan hyppäsi.



Värisävyt ihan päin prinkkalaa, kun pimeässä yrittää kuvata. ÄH!

Mutta velourista ja trikoosta koostuupi tämä kurre.

Eikä tuo orava nyt ihan mennyt niin kuin piti. Värien valinta meni miten sattuu ja ompelu takkusi ja paidan trikoo ei ollutkaan kuitenkaan sitä mitä olisi voinut olla.

Pari kolme viikkoa tuli tätäkin paitaa säädettyä suuntaan jos toiseen, kun ompelukone ei halunnut sitten yhtään olla yhteistyöhaluinen. :O Alan suuresti epäilemään, että koneellani on oma tahto...ompelee kun huvittaa.

Onneksi tämä menee kuitenkin unipaidaksi, niin eipä tuo epäonnistuminen niin haittaa. ;) 

Paidan kaavana OB:n Villi Viikinki, koossa 86cm.

Pienellä koristuksella raglan-saumoissa. Olisi muuten tullut liiankin synkkä, vaikka synkäksi se jäi vieläkin.
Eipä "koristukset" oikein näy, mutta saumassa siis resorista kikkaillut tereet.

Ja mikäpä sen paremmin sopisi tämän kurre-paidan kaveriksi, kuin Käpysestä tilattu Käpyseni-jersey?



Jeps, ne käpyset pääsi meidän pojun kalsareiksi. Ja aika suloisiksi sellaisiksi.
Meillä jopa mies ihastui pojan kalsareihin niin kovin, että haluaa itse samanlaiset!
Nämä on tehty OB:n Pitkä Jussi-kaavalla koossa 86cm.

Ja meillä sai mies valita resorit kalsareihin, ja kappas, kun valkkasikin mustat. ;)


Aika söpöiset yhdessä, vaikka ei ole yhtään samanlaiset ja värimaailma onkin aika tumma,
mutta eihän sitä yöllä sängyssä tarvisekkaan "loistaa" eikä asioiden aina tarvi olla yksi yhteen. Eihän? :D

Sovituskuvia meidän jässikästä on aika turha haaveillakkaan, ei pysy paikallaan edes murto-osa sekuntiakaan.
Yrittää toki voi.. ;)



Ai miten niin heilahtaneita kuvia? ;)
Noh, saatiin sitä sentään YKSI (niistä sadasta kuvasta) melkein paikallaan ollessa. :D


Ja tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat. Ihanaa kun teitä on jo NOIN paljon! <3
PS. Tässä kuussa blogi täyttää 1v ! Halutaanko me juhlistaa sitä jotenkin? :D

PPS. Edelleenkään ei ole arvonnan voittajista kuulunut mitään! Odotellaan vielä hetki. Sitten tuleekin kysymys, että vieläkö kokeillaan arpoa uusi voittaja vai annetaanko olla...?

Nyt pakko mennä yrittämään taas ompeluksia, kun tilaisuus vielä hetken sallii näin päiväsaikaan.
Ideoita on yksi ja tuhat, mutta kaikki tuntuu nyt jämähtävän siihen, kun ei keksi, mistä kankaista tekisi. Kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa?


- Suvitus