maanantai 16. tammikuuta 2012

Mikä mennä liihottaa, niin että mekastaa?

Sehän on Vaakku-varis perheineen...

Jny desingnin ihana oranssi pilvivelour oli jo hetken huhuillut minua kangaspinossa. Kangas on jo sinälläänkin hieno, mutta kaipasi jotain poikamaista piristystä itseensä. Typy kun sai edellisessä postauksessa itselleen ankkapaidan, kaipasi nämäkin pilvet elämää ja sinne eksyi liihottamaan Vaakku-varis perheineen.

Meinasin ensin ihan tavallisia nappihaalareita kasailla, kun mietinkin että näin talven viimoilla potkarit ovat paremmat pojulla, jolla ei suostu sukat pysymään jalassa...

Edestä.

Takaa.

Potkareiden kaava oma. Piti kyhäillä mukamas 74cm, mutta kyllä näistä lähemmäs
80cm potkarit tuli. Ja liian leveät, olisi saanut kaventaa vähintään 4cm.
On kyllä niin kokeilukaava, että oikein harmittaa..

Applikointien lisäksi tuli musta resorireuna sekä mustat jalkapohjat.
Olalla neppareina Prymin rengasnepparit.
Saas vain nähdä kuinka liukkaat on jalkapohjat, kun poju kiipeilee seisomaan,
kun on velour jalkojen alla...

Mutta miksi on Vaakku-variksen perheeseen eksynyt yksi varis, muista niin
täysin eroava?



Applikoinnit edessä koostuu trikoosta ja velourista.


Applikoinnit takana koostuu muuten velourista ja trikoosta,
mutta yhden tipusen silmä joustofroteeta.



Löysin koneestani niin ihanan ompeleen, että ei tarvitse enää harmitella
peitetikkikoneen uupumista, tuli niin siistiä ommelta ja aivan kuin peitetikkikoneella tehtyä.

Harmittaa, kun pimeällä joutuu kuvia ottamaan, niin ei saa kankaiden todellista väriä talletettua.
Tämänkin pilvivelourin todellinen väri on paljon kirkkaampi, ihanan
huomiotaherättävän oranssi.

Tätäkään vaatetta ei ilman mutkia matkassa saanut valmiiksi...tämän ompeluksen aikana
menetin 3kpl neuloja..Aivan kuin kone alkaisi jo huutamalla huutamaan huoltoa.
Koneessa (Husqvarnan huskystar E10) jumittaa syöttäjä, joka sitten jotenkin kummasti
aiheuttaa sen, että joko neula jää jumiin koneeseen tai sitten sen katkeaa.
Mutta vastoinkäymisistä huolimatta onnistui työssä.

Ja loppuun muutama sovituskuva..





- Suvitus

tiistai 10. tammikuuta 2012

Ankkalammella on kesä.

Pikkuinen pakkanen, ja iltaisin niin pimeää. Kevättä kohti kuitenkin kuljetaan, ja pitihän tähän taloon saada hieman auringonpaistetta. Ja se löytyi ankkalammelta...
Ja niin se ankkalampi ilmestyi typyn paitaan.

Pilvitrikoo kestovaippakaupasta, vaaleansininen trikoo löytynyt Eurokankaan
jämäpalakorista ja resorit Hannan kankaasta.

Iloiset pikku ankat ovat innoissaan kesän tyynestä ja kirkkaasta säästä,
ihan tuli kesäinen olo itsellekin.


Etukappaleella seikkailee kaksi pikkuankkaa, toinen iloisesti loiskuttaa räpylöitään pintavedessä
ja toinen lentomatkalla tutkailemassa.

Applikoinnit trikoosta, velourista ja joustiksista.

Ja jotta takakappale ei olis ihan tylsä, pitihän sinnekin saada polskuttavia ankkoja...


Takakappaleella yksi ankka uiskentelee ja toinen sukeltelee.

Sukeltava ankka tuli jälkilisäyksenä, ja siksi toteutus näyttää hieman kömpelölle.
Jotenkin toisella tapaa se olisi pitänyt tehdä...

Kaavat löytyi OB:n lehdestä nimikkeellä Villi Viikinki. Ihana paidan kaava, vaikka onkin "aluspaita",
tykkään siitä, ettei ole liian löysä ja fletku joka suuntaan. On juuri hyvä.
Paidan koko 104cm.

Sovituskuvia ei taaskaan tälläkään kertaa löydy, mutta lisäilen niitä sitten kertarysäyksellä, kun
saan uhmaikäisen suostumaan yhteistyöhön.

Aurinkoista ja värikästä päivää!
- Suvitus

EDIT: 

Nyt suostui typy kuvatuksi tulemiseen. Saatiin muutama kuva napsittua neitosesta paita päällä. Ja näissä kuvissa paita on tosiaan matkannut jo pesukoneen kautta..



Viimeisen kuvan ottohetkellä typy halusi, että hänestä otetaan kuva kun hän on kuin ankka.
Eli tässä ankkatyttö ankkapaita päällä.

- Suvitus

lauantai 7. tammikuuta 2012

Pingviinejä pakkasella.

Pojulle valmistui tällä kertaa pingviinejä asusteeseen.
Innoittajana Michas Stoffecken Pingu Parade trikoo ja ulkona oleva pikku pakkanen.

Takakappale ja hihat Pingu Parade-trikoota ja etukappaleen trikoo
uusio käytetty äidin vanhasta äitiyspaidasta.
Hiilenharmaa resori fabriinasta.
Muoviset Kam-nepit.

Raglanhihaisen bodyn kaava oma. Koko n. 74cm.


Applikointi koostuu muuten trikoosta, paitsi kirjaimet velouria.

Ja pitihän bodylle saada kaveria, ja seuraksi pääsi mustat velourhousut.



Housujen kaava OB:n lehdestä, tosin hieman muokattuna.
Vyötäröresoria kavensin kaavalta 2,5cm, eli 5cm kappaleelta ja
lahkeensuuresoreita kavensin 1cm:n verran kaavalta, eli 2cm kappaleelta.

Ja housujen jujuhan piilee takana...

Pingviini joutunut nurinkurin, pää edellä lumihankeen.
Lieneekö bodyn "pahis" kiusannut pikku pingviiniä vai
onko paha saanut palkkansa ja päässyt itse lumihankeen väärin päin.
Sen saa kukin itse päättää...


Applikointi koostuu trikoosta, velourista ja joustiksesta.


Ja tässä vielä setti yhdesssä:

Edestä.


Takaa.


Tällä kertaa en taaskaan jaksanut ottaa sovituskuvia. Jospa seuraavan postauksen
yhteydessä saisin otettua ja lisättyä sovituskuvia.

- Suvitus

perjantai 6. tammikuuta 2012

Pöllöt tuli kylään.

Typylle tuli taas vaatevaraston täydennystä äidin vaatetehtaalta. Äiti ihastui Lillestoffin Satumetsä-trikooseen, aivan ihana kuosi ja aivan ihanat värit.

Siitä sitten taiottiin tunika typylle. Kaava sama kuin karhu-paidassa.


Trikoo Ikasyriltä, ja luumunvärinen resori muistaakseni Jofotexiltä.


Paita kaipasi kipeästi jotain kaveria itselleen.
Pohdinnassa olivat housut sekä legginsit. Kaveriksi lopulta löytyi legginsit...



Ja pitihän legginseihinkin saada muutakin väriä, kuin vain luumu-valkoista raitavelouria.
Polvien kohdalle tuli applikoitua tyttö ja poika pöllö,
jotka tulivat satumetsään vierailulle.

Nämä housut olivat oikein murheenkryyni. Ompelussa ei ollut mitään vikaa, mutta äidin tarkkaavaisuudessa
sitäkin enemmän. Liimasin applikointipalat leikattuihin housun paloihin (housuissa ei ole erillisiä etu- ja
takakappaleita, vaan koostuvat samasta palasta), ompelin kuvat kiinni ja aloitin housujen ompelun.
Vasta lisätessäni vyötäröresoria, kiinnitin huomiota, että olinkin applikoinut kuvat vahingossa
takakappaleelle. Ei muuta kuin saumat auki ja housujen palat säädettäväksi. 

"Haarakoukkua" lyhensin etukappaleelta (entiseltä takakappaleelta), ja kavensin muutenkin edestä
sekä lisäsin haarakiilan, niin housut tuli pelastettua.

Sovituksessa huomasin, että edestä olisi saanut vielä vähän enemmän kaventaa (jäi pieni pussi),
mutta typy oli sitä mieltä, että äiti ei enää uudestaan saa rikkoa hänen housujaan,¨
niin eiköhän ne näinkin tule käytetyksi.



Poika-pöllö. Applikoinnissa velouria.
Rusetin olisin näin jälkeen päin tehnyt toisella tapaa...


Tyttö-pöllö.
Applikoinnissa velouria.


Tässä vielä setti yhdessä.

Sovituskuvaa lisään, kun pääsen 3-vuotiaan kanssa yhteisymmärrykseen.
Toistaiseksi se on Mission Impossible...

- Suvitus