tiistai 22. toukokuuta 2012

Vaaleanpunaisia unelmia

Niistähän ne pienten tyttöjen päät täyttyy? Ainakin meillä.

Ja hetkellisesti oli äidinkin pää täynnä niitä vaaleanpunaisia unelmia, kun tätä ompelusta lähti suunnittelemaan, koska se ei todellakaan ollut mistään Strömsööstä...ei edes läheltä..

Mieleeni juolahti idea pinkistä joustishupparista, pilvillä höystettynä.. ihan kuin pala vaaleanpunaisen haavemaan taivasta.
Idea hyvä kymmenen, toteutus olikin sitten ihan toinen juttu..

Ensimmäisen epäkohdan havaitsin, kun kaivoin marinoimani pinkin joustiksen kaapista...aivan kamalaa! Harva- & pitkälenkkistä, ja muutenkin löysäsidoksista lerppua. Läpi kun katsoo, niin päivä paistaa selvästi läpi. Ainoastaan maailma näyttää aavistuksen pinkiltä. :)

Suunnittelin tekeväni täysvuorituksen, mutta eihän siitä mitään tullut, kun suunnittelemaani kangasta ei ollutkaan tarpeeksi, tein sitten vain huppuun vuorin ja alavaran.

Ja ompelukone&saumuri ei yhtään tykänneet tuosta joustiksesta. Yrittivät koko ajan parhaansa mukaan venytellä sitä suuntaan ja toiseen, vaikka kuinka yritin säätöjä tehdä paininjalan purituksista sun muista.
Ja tälläinen epäonnen huppari siitä sitten tuli...

Oli kyllä niin rajoilla, että kehtaakos tuota edes julkiseen käyttöön saati edes näyttöön laittaa. Mutta onneksi virheistään voi ottaa opiksi. :)



Kaavana OB:n Bubo bubo koossa 104cm. Hiukan lisäsin pituutta helmaan, näytti muka niin lyhyelle.
Ja huppu jotenkin hullunkurisen suuri. Sitä hieman pienentelin.

 Leikitään, ettei niitä kiertoja, kaartoja ym. virheitä huomata..eikös? Ja vetoketju varsinkaan ei kupruile..


Pinkki joustis kaapin kätköstä, ja joskus sen taisin Hamstereista haalia. Hupun ja alavaran kankaana Jnyn pinkki pilvijersey Royal-tuotteelta.
Vetoketju mistä lie ja resorienkaan alkuperää en muista. Lieneekö Hannan kangas oikea (ja erittäin villi) veikkaus.

Ja mikäs se sieltä takaa pilkottaa? Jep, se on applikaatio. Enhän minä nyt voinut hupparia ilman applikointia tehdä.


Pilvihän se sieltä takaa pilkottaa. Pakko kyllä todeta, että tähän applikoinnin jälkeen olen tyytyväinen. Onnistui taas siististi vaikka sokkona ajeli,
 jos siis pitää jotain positiivista asiaa tästä vaatekappaleesta hakea. :)



Applikointi velourin paloja tuosta alati täyttyvästä tilkkukopasta.

Tähän applikaatioon liittyy pieni "tarina":
Minulla on itselläni samantyyppinen kuva tatuoituna (ollut jo monta vuotta) toiseen pohkeeseen.

Minä sitten otin oikeuden käteeni, ja muokkasin tuota kuvaa
kun Typy sitä kuvaa jalastani aina ihailee kun se on näkyvillä.

Valmiiksi kun hupparin sain, roikkui se henkarissa olohuoneen puolella odottaen kohtaloaan..
Kehtaako tuollaista epäonnistumisten multihuipentumaa edes pienelle tytölle näyttää, saati edes laittaa päälle?

Unohdinkin jo koko hupparin roikkumaan olohuoneeseen, kun Typy palasi viikonlopun reissultaan.. Ja neidin silmäthän iski heti kiinni tuohon roikkuvaan vaatekappaleeseen. "Äiti, kenen toi on? Onko toi mun? Mä haluun sen päälle!"

Ja selvennykseksi, niin ulkona taisi olla hellelukemia auringossa (+30'c), ja hiki virtasi, mutta silti oli pakko saada huppari päälle (Onneksi huppari on niin ohut). Ja äiti kyllä hieman epäröi kun työn tulos oli mitä oli. Mutta hyvältä tuntui saada Typyltä (kerrankin positiivista ja iloista) palautetta. "Kiitos äiti kun sä teit tän mulle. Tää pilvihuppari on ihana." Taisi tulla napakymppi? :D

Oma epäilykseni, mistä tuo suuri tykkäämisen määrä johtuu, lienee tuo hupparin väritys. Äiti antoi kerrankin periksi ja teki siitä väristä mistä Typy tykkää (mutta äiti ei tykkää). Pinkistä. Jos Typyltä kysyttäisiin, niin koko maailman pitäisi olla pinkki..

Ja tuli niitä sovituskuviakin muutama napsittua hupparin (onnellisesta) uudesta omistajasta.
Hieman on kasvunvaraa ja huppu on kyllä edelleen todella iso.








Ehkä seuraavassa bloggauksessa voidaan paljastella, mikä mekko tuolta hupparin alta pilkottaa..
Siihen asti, ompelemisiin.
Ja ihanaa ! Se kesä tulee sittenkin! :)

5 kommenttia:

  1. Kyllä nyt täytyy sanoa, että tyttö on oikeessa! Hieno on huppari! Ei näissä kuvissa ainakaan mitään virheitä näy. Osaan kyllä samaistua sun tilanteeseen liiankin hyvin. Itse olen varmaan saanut yliannostuksen pinkkiä pienenä ja nyt oma tyttö ei muuta haluisikaan kuin pinkkiä

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä vaatteen omistaja on aivan oikeassa. Pieniä kuprujahan ei onneksi huomaa muut ku tekijä itse. Mie oon ihan saletti, että kuka tahansa pikkurinsessa ois ikionnellinen tommosesta hupparista. Ihana applikaatio!

      Poista
  3. Niin söpö huppari kuin myös applikointi! :)

    VastaaPoista

Mukavaa saada vierailijoita! Jätäthän pienen merkin muistoksi käynnistäsi :)